Lepoa ja laatuaikaa äidin roolissa

Tuntuu ku oisin ollu viikon lomalla täällä kotona. Poika oli sairaana ja oltiin kahdestaan kotona viikonloppu, kun isäntä oli torstaista sunnuntaihin viettämäsä laatuaikaa autonsa kans tallisa kotipuolesa.

Tein perjantaina etäpäivän töistä kotona ja sekin sujui niin hyvin, että tuntu ku se ei ois työpäivä ollukkaan. Perjantai-ilta meni sairastuvan merkeissä, mutta lauantaina kuume jo sitten hellittiki. Käytiin kaupasa ja kutsuttiin Janika perheineen kylään syömään. Ruokana oli salaattia ja 18 tuntia uunisa haudutettua naudan ulkopaistia, hyvän viinin ja patongin kera. Siihen sitte Hasse tekaisi sienikastikkeen, joka oli ihan mieletön. Saunan päälle jälkkäriksi tuli hedelmäpaistosta ja jätskia. Ihan loistava päivä siis! (Sain myös siistittyä paikkoja ku tiesin, että tulee vieraita.)

Nukuin molempina öinä yli 10 tuntia Santerin kanssa olohuoneesa patjalla. On kyllä todella hyvä ja levänny olo.

Tänään käytiin pyörälenkillä. Santeri oli kasvanu viime kerrasta niin paljo, että istuin piti säätää kokonaan uusiksi! Pyöräretkellä pysähdyttiin Koskelaan leikkipuistoon leikkimään ja käytiin Iskon Nesteellä kahvilla. Matkalla nähtiin muutama moottoripyörä, rekka ja hinausauto.

Retken jälkeen lämmitettiin ruokaa ja syötiin takaterassilla ja yli helikopteri. Makia kyllä ku lapsi alkaa olla sen ikänen, että se ymmärtää mitä sille selitän. 

Tänään oli kyllä upean keväinen keli ja aurinkoki jo lämmitti. Vaihdettiin myös ainoalle kukalle mullat ja laitettiin rairuohoa kasvamaan.

Sen verran Santerilla otti koville touhuaminen, että se nukku kahen tunnin päikkärit. En oo hirveesti kotihommia  stressannu, mutta kuitenki pyykkiä pessy, vaihtanu lakanat, plokannu pojan pieniä vaatteita pois ja suurempia tilalle. Vaihdoin minä makkariin verhotki samaan syssyyn, että sain aikaa kulutettua ku leikkikaveri nukku.

Ihmeellistä on se miten paljo toista kaipaa sillon ku se on pois, mutta niin sen pitää ollakki. Välillä täsä arkea pyörittäesä toisen naama vaan ärsyttää, mutta nyt tuntuu ihan tuskalta oottaa nää viimeset minuutit.

Ihana ku aurinko paistaa ja alkaa mieliki virkistyä. Kevät ja erityisesti kevät talvi on ihan parasta aikaa. Oon löytäny hyvän balanssin perhe-elämän, liikunnan, ravinnon ja työn suhteen. Mikä on kyllä iso erävoitto.

Sitten vielä loppuun hieman liikuntapäivitystä. Sain keskiviikkona hiihdettyä täyteen talven hiihtotavotteen, joka oli 150 km! Jalat oli ihan tukossa, kun maanantaina osallistuin Kyykkääjä 2014-maailmanennätystempaukseen. Siinä tehtiin 27 minuuttiin 250 kehonpainokyykkyä. Yllättävän helppo ne oli tehä, mutta kyllä sitte jalatki ilmotteli pari päivää tästä suorituksesta. 

Tiistaina kävin vähän kuvailemassa tempauksia. Ei ne kummosia ollu, ku keskittyminen meni kuvaamiseen. Yllätykseni kuitenki vetovaihe näytti mielestäni ihan hyvälle, kun otin yhden pätkän hidastettuna.

En ole vielä laittanut niitä minnekään nähtäväksi, mutta ehkä vielä tohdin senkin tehdä.

Huomenna Inbody-mittaukseen elämäni toista kertaa. Hieman kyllä jännittää! Elättelen haaveita, että olisi tullut vähän lihastakin. Painoa ainakin on tullut nelosen kiloa... Ehkä postaan siitä sitten..

-J-

Siinäpä kuvat naudasta ja Santerin taikuudesta.