Viikonloppu vaellelle, mutta ei hortoillen. Kirsikkana kakussa loistavat lenttistreenit.

Viikonloppu meni vaeltamisen merkeissä Isolla-Syötteellä kavereiden kaa. Kilometreja kertyi 30 ja olo mitä mahtavin. Hermo on kyllä niin levänny, mutta ilmeisesti kroppa muuten ei niinkään.

Vaellusreissulta suoraa suunnattiin lenttistreeneihin, joissa sitten tulikin varpaisiin pari vesikelloa, ettei vaan totuus unohtuisi teippailuista. Kummasti riitti puhtia paukutella palloa pari tuntia vaikka takana olikin kävelyä jo ihan riittävästi yhdelle viikonlopulle. Iskua tuli mäiskittyä oikealla ja vasemmalla kädellä. Paremman ajoituksen ja korkeamman pompun avustuksella osuu jo meleko mellevästi. Syötöissä aloitin treenaamaan leijasyöttöä, että säästäisin alaselkää. Syötön harjoittelussa tunnen palaavani takaisin yläaste ikään, mutta katsotaan kauanko menee vanhalta koiralta oppia uusi temppu. Eiköhän tuokin ala onnistua, jos viime kaudella opin iskemään vasurilla.

Vaellukselle lähtiessä rinkan ja minun yhteispaino oli 100 kg ja tulessa vain 700 grammaa vähemmän. Siirsin siis vain painopistettä selästä kroppaan. Viime vuonna pelkästään itseni paino vaellusreissun aikaan oli saman verran. Lisäksi ainakin 15 kilon rinkka ja silti kilometreja tuli 20 lauantain ja sunnuntain aikana. Vaelluksella tuli syötyä vaikka mitä, mutta rommitaskumattia tyydyttiin vain kuljettamaan mukana. Fiilis näin jälkikäteen on mitä loistavin.

Kuvamateriaalia luvassa sitten tulevaisuudessa. Aika vähiin jäi omat otokset, kun pidin puhelinta kiinni akun säästämiseksi ja totesin järkkäsin olevan liian möhkö rinkkaan otettavaksi.

Ensimmäinen ja vaikein teksti...

Alkuun pääseminen on aina ollu, mulle vaikeeta. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenki homma lähtee luistaan ja sitte sitä mennäänki jo kevyemmin. Luotan siihen, että tässä toistuu taas sama "alku aina hankalaa... plaa plaa plaa"

Istun kotona ja odotan, että poika heräisi päiväunilta. Mietin mitä pakkaisin viikonlopun ruskavaellukselle mukaan. Harmittaa kun tämän viikon lihaskuntotreeni jäi tekemättä.... vai jäikö... onhan tässä vielä päiviä joten ehkä yhdistän sen ruskavaellukseen.

Tämän blogin perustin siksi, että haluaisin säästää mun kavereita näiltä jutuilta. Ei niitä välttämättä kiinnosta, että kuinkahan mun hiki virtas taas salilla tai lenttistreeneissä. Kerään tänne semmosia ihmisiä, joita se kiinnostaa. Toisaalta mua ei haittaa vaikkei se kiinnostais ketään. Mulle on tärkeää saada kertoa asioita, aina ei välttämättä ole edes tärkeää se, että vastapuoli kuuntelisi. Olen tyytyväinen silti.

Nyt mietin miltä kuulostan tämän tekstin perusteella. Pitäisi yrittää olla mielenkiintoinen, mutta en jaksa yrittää olla mitään muuta kuin oma itseni. Sen on nyt riitettävä. Tervetuloa jos tahdot kuulla millainen olen minä. Muusta minuksi ei ole :)