Viikonloppu meni vaeltamisen merkeissä Isolla-Syötteellä kavereiden kaa. Kilometreja kertyi 30 ja olo mitä mahtavin. Hermo on kyllä niin levänny, mutta ilmeisesti kroppa muuten ei niinkään.
Vaellusreissulta suoraa suunnattiin lenttistreeneihin, joissa sitten tulikin varpaisiin pari vesikelloa, ettei vaan totuus unohtuisi teippailuista. Kummasti riitti puhtia paukutella palloa pari tuntia vaikka takana olikin kävelyä jo ihan riittävästi yhdelle viikonlopulle. Iskua tuli mäiskittyä oikealla ja vasemmalla kädellä. Paremman ajoituksen ja korkeamman pompun avustuksella osuu jo meleko mellevästi. Syötöissä aloitin treenaamaan leijasyöttöä, että säästäisin alaselkää. Syötön harjoittelussa tunnen palaavani takaisin yläaste ikään, mutta katsotaan kauanko menee vanhalta koiralta oppia uusi temppu. Eiköhän tuokin ala onnistua, jos viime kaudella opin iskemään vasurilla.
Vaellukselle lähtiessä rinkan ja minun yhteispaino oli 100 kg ja tulessa vain 700 grammaa vähemmän. Siirsin siis vain painopistettä selästä kroppaan. Viime vuonna pelkästään itseni paino vaellusreissun aikaan oli saman verran. Lisäksi ainakin 15 kilon rinkka ja silti kilometreja tuli 20 lauantain ja sunnuntain aikana. Vaelluksella tuli syötyä vaikka mitä, mutta rommitaskumattia tyydyttiin vain kuljettamaan mukana. Fiilis näin jälkikäteen on mitä loistavin.
Kuvamateriaalia luvassa sitten tulevaisuudessa. Aika vähiin jäi omat otokset, kun pidin puhelinta kiinni akun säästämiseksi ja totesin järkkäsin olevan liian möhkö rinkkaan otettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti